”Tämä on puhalluskukka”, Esko väitti. Se oli keltavärinsä menettänyt voikukan jätös, jonka valkoiset kevyet hahtuvaiset värisivät hiljaa kevyessä tuulessa."

Joni Skiftesvik: Puhalluskukka ja taivaankorjaaja

torstai 1. huhtikuuta 2010

Ruskoliljan yllätys

Joskus piha yllättää. Niin kuin tässä tapauksessa ruskolilja, joka hyppäsi takavasemmalle keskelle jo kukkinutta tyräkkipehkoa. Yhdistelmästä tuli superhieno; on kontrastia, selkeyttä, kauneutta. Tähän voi sanoa vain, että vau!

Salakavalan nopea

Terijoen salava kasvaa salakavalan nopeasti. Kymmenen vuotta sitten sellaisia istutettiin kaksi takapihallemme. Ja vaikka asiaa miten fundeerattiin, ne laitettiin sittenkin ehkä liian lähelle toisiaan ja aitaa. Toisaalta, nyt kun ne ovat kasvaneet mahtaviksi ja yhteen, niiden väliin jää varjoisa holvi. Pitäisi vielä nikkaroida puunympäryspenkit. Sellaiset, joita näkee etelä-Euroopassa, niitä, missä vanhat ukkelit ja akkelit parantavat maailmaa.  Salavan oksat ovat komeat ilman lehtiäkin.

Kissanruokaa

Tämän teräväkielisen kasvin nimi on viiruhelpi. Se on parhaimmillaan selkeää taustaa vasten. Helppohoitoisempaa kasvia saa hakea. Meillä se on luultavasti liian kuivassa paikassa, koska tuppaa kellastumaan elokuussa.  Mutta se on ihan hine siinä missä on, portaiden vieressä. Kissat muuten tykkäävät tästä.