Kurjat kirvat

Kirvat hyökkäsivät pari päivää sitten pihan koivuvanhukseen. Kuvatessani työnsin käteni koivun oksien sekaan sillä seuraksella, että muutamassa sekunnissa käsi oli täynnä kirvoja. YÄK! sanon minä.
Ovat aika petoja, kun kuvaa kattelee isompana.

Rakastan, rakastan, rakastan

Omenapuun kukka  on kuin perhosen henkeys tai keijujen tanssi. Kukkivia puita katsoisi lopun ikäänsä. Yhdessä ne ovat kuin maalaus.
Nämä omenapuut ovat naapuruksia, toinen on koristeomenapuu vaaleanpunaisine kukkineen ja aidan toisella puolella on tavallinen valkokukkainen omenapuu.
Saisivat kukkia koko kesän, vaan lyhyt on tämä ilo, pian kukkien terälehdet varisevat maahan ja on kesä.

Koreat kurkottajat

Tämän kevään narsissit ovat varsinaisia kuuhun kurkottajia. Ne näyttävät huutavan torvet suorina että antakaa mun olla rauhassa! En ole oikein ikinä ollut sinut narsissien kanssa. Tänä keväänä ne näyttävät symppiksiltä. Muovikukista on tullut inhimillisiä.

Neitoperhosten frendi

Loistava kallionauhus on pitkän syksyn komistus. Meillä se on vasta toista vuotta, mutta jo ensimmäisenä syksynä se kukki niin hienosti, että neitoperhosetkin tykkäsivät. Isännän ottama kuva on laatukamaa. Kannattaa klikata isommaksi, kuten muutkin blogin kuvat. Isoina ne näyttävät paremmilta.

Julkaise teksti

Sininen meri idästä

Idänsinililja valloittaa toukokuussa. Se on kuin loputon sininen meri vanhan koivun ympärillä. Ihmeellistä on, että siellä missä koivu on vienyt nurmelta elämän, idänsinililja jaksaa kasvaa joka kevät yhä isompana plänttinä.

Krookuksia on taivaltanut muutaman metrin päästä keskelle valtamerta, tai hmmm - kuivan maan Saimaata. Nämäkin kuvat ovat isännän ottamia. Kaikki muut ovatkin sitten minun.

Ruskoliljan yllätys

Joskus piha yllättää. Niin kuin tässä tapauksessa ruskolilja, joka hyppäsi takavasemmalle keskelle jo kukkinutta tyräkkipehkoa. Yhdistelmästä tuli superhieno; on kontrastia, selkeyttä, kauneutta. Tähän voi sanoa vain, että vau!

Salakavalan nopea

Terijoen salava kasvaa salakavalan nopeasti. Kymmenen vuotta sitten sellaisia istutettiin kaksi takapihallemme. Ja vaikka asiaa miten fundeerattiin, ne laitettiin sittenkin ehkä liian lähelle toisiaan ja aitaa. Toisaalta, nyt kun ne ovat kasvaneet mahtaviksi ja yhteen, niiden väliin jää varjoisa holvi. Pitäisi vielä nikkaroida puunympäryspenkit. Sellaiset, joita näkee etelä-Euroopassa, niitä, missä vanhat ukkelit ja akkelit parantavat maailmaa.  Salavan oksat ovat komeat ilman lehtiäkin.

Kissanruokaa

Tämän teräväkielisen kasvin nimi on viiruhelpi. Se on parhaimmillaan selkeää taustaa vasten. Helppohoitoisempaa kasvia saa hakea. Meillä se on luultavasti liian kuivassa paikassa, koska tuppaa kellastumaan elokuussa.  Mutta se on ihan hine siinä missä on, portaiden vieressä. Kissat muuten tykkäävät tästä.

Kullan hohtoa

Kultatyräkki on ihastuttava kasvi, vaikka se ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa rikkaruoholta. Alkukesällä sen hienous on värissä, kukinto hehkuu kultaisena, ja pehko keinuu vienosti tuulessa. Kun kesä ehtii pitemmälle, tyräkin muoto muuttuu ja se voi helposti levitä ei niin kovin kauniiksi.

Tuhottava tavattaessa

Paukkukukka, palsami on puutarhan ruttolainen. Onneksi omassa pihassa ei sitä kasva, mutta mökkimaisemissa sitäkin enemmän. Se kannattaa hävittää heti, sillä siementäessään se lennättää paukkunsa pitkälle. Tuhoa vihollinen heti, kun se nostaa päätään, mutta viimeistään sitten, kun se alkaa kukkia. Siementämään sitä ei pidä päästää. Kukalle riittää niittäminen, sillä se leviää vain siemenistä.

Aurinkoinen pörriäisten ystävä

Aurinkonauhus tuli ostettua Mikkelin torilta joitain vuosia sitten. Ei muuten ollut yhtään hullumpi hankinta. Niitä on takapihalla kaksi komiaa pehkoa, ja voi veljet, miten pörriäiset tykkäävät niistä, samoin neitoperhoset. Harmi, että kukinto ei kestä kovin pitkään. Siksi takapihan syyskomistukseksi on hankittu kallionauhusta, mikä sekin on hieno kasvi.

Syksyn kultainen pallero

Kultapallo on komea syksyn kukka ja hienoimmillaan suurena pehkona. Kultapallukka kasvaa yli kaksimetriseksi ja tarvitsee tukea. Muuten se kellahtaa kumoon ensimmäisessä rankkasateessa.

Liiterin ikkunan alla

Liiteri on pohjakerroksessa. Saunapuut tuikataan ikkunasta sisälle. Ikkunan alle on kuin varkain kehkeytynyt varsinainen taulu, jossa vuorottelevat suikeroalpi ja onnenapila ja vähän rikkaruohojakin. Suikeroalpi on makee, kun se leviää pitkin pensaiden alustoja. Onnenapilassa parasta on väri ja lehden muoto. Se tekee hennon keltaiset minikukat ja sekin leviää helposti.

Ruttolainen

Tämä on kai etelänruttojuuri. Se ponkaisee esiin pian lumien sulattua. Alussa se on tällainen punertava ja vahva. Pian se kiihdyttää kasvamistaan ja on tosi iso pehko seinän vierustalla. En pidä siitä hirveästi, mutta olkoon, kun ei ole immeisten ilmoilla. Tuo alkukevään kasvuhetki on kiinnostava. Siksi se kai saa olla.

Lintubaari

Työkaverilta ostettu lintukoto on mainio. Sen idea on yksinkertainen. Avautuvasta katosta tiputetaan ruokaa talon lattialle. Siipiveikot oppivat pian huomaamaan, että täältä saa hyvää ruokaa halvalla. Pikaruokala. Kaunis vielä tässä, mutta nyt, monen vuoden jälkeen kaipaa remonttia. Reiska siis töihin!

Simppeli pensas

Hanhikki on vanhanajan pensas, joka kukkii pitkään syksyyn. Se sopii ainakin vanhoihin pihoihin.
Pensas vaatii hoitoa, siinä missä moni muukin pensas.

Meillä hanhikki pääsi ränsistymään rumaksi, joten se tai ne kaivettiin ylös ja kuskattiin mökille. Viime kesänä ne vielä vähän tunnustelivat uutta maaperää. Jos tämä kesä on niille hyvä, saavat jäädä kököttämään harmaan aitan kylkeen. Ne muuten sopivat sikamakeesti yhteen - aitta ja hanhikki.

Pukkaa kesäkukkaa

Orvokin suosio on suuri.Tämä miniorvokki ei ole ollenkaan hassumpi vanhaa harmaata hirsiseinää vasten. En ole orvokkien suuri ihailija, vaikka nimessäni yksi Orvokki onkin.

Ällö ällö

Tää on just sitä, mikä on pihanhoidossa ikävää. Eläintarha. Onneksi nämä eivät  sentään ole tappajaetanoita vaan ihan tavallisia. Näitä on joinain kesinä ihan tuhottomasti autotallin luiskassa sellaisessa varjoisassa betonissa, niin maassa kuin betoniseinämässä.

Sitten kun tulee kuiva kausi, niistä tulee pikkukäppyröitä.
Tuppaan olemaan sellainen, että en raaskisi tappaa näitäkään. Lapioin ne kulkupaikoilta muualle puutarhaan.  Älytöntä.

Kiva / ei kiva

Eniten pidän

1. pensaiden harventamisesta keväällä. (ilmanko on kesällä voimaa  näpeissä ja papua hauiksessa.)
2. fundeeraamisesta, mitä laittaisi ja minne.
3. kukkaostoksista.
4. puutarhalehtien ja kirjojen selailusta ja lukemisesta.
5. kukkaruukkujen, pihavälineiden  ja sen sellaisten ostamisesta.
6. toisten pihojen katselemisesta ja inspiroitumisesta.
7. julkisten kukka-asetelmien tölläämisestä.
8. kierrätyksestä, kuten puutarhahanskoista näkee.

Eniten en pidä

1. kitkemisestä.
2. kastelemisesta, jos on pitkään kuivaa.
3. ruohonleikkuusta.
4. puutarhan vihollisista. Aina niitä löytyy.

Tulipunaista rakkautta

Palavarakkaus on vanhanajan perenna. Se sopii samaan penkkiin esimerkiksi ukonhatun kanssa Se tarvitsee siis väriltään ja kooltaan tasavahvan kumppanin.

Palavarakkaus on niin värikylläinen, että se suorastaan hyökkää silmille.
Se tarvitsee tilaa roihutakseen kunnolla. Ja tietysti vastarakkautta ja lannoitetta.

Voi kukkaa!

Voikukka on alkukesän ihastus ja vihastus. Minä tykkään, mutta kyll maar meidänkin nurmikkopihalta niitä yritetään epätoivoisesti kitkeä pois.
Voikukkapelto on upea. Eikä puhalluskukkia olisi ilman voikukkia ja sen sukulaisia. Eläköön voikukka!

Pääsiäisen kaikuja

Narsissi ei ole lempikukkiani, ei sinne päinkään. Tässä pihassa ne ovat kuitenkin kukkineet varmaan 50-luvun alusta asti ja saavat kasvaa seuraavatkin viiskytävuotta. Ne kasvavat parissa penkissä tosi ryhdikkäinä - ja oikeastaan ovat ihan jees - vaikka vähän muovisilta näyttävätkin. Narsissin lehtien pitää antaa lakastua rauhassa. Sillä on jotain tekemistä ravinnon tallentumisen kanssa seuraavalle vuodelle. Saavat lakastua rauhassa, sillä kirjokuunlilja peittoaa pyöröpenkin nopeasti. Joskus muuten letitän nahistuvat lehdet...

Tulinen kellukka

Tulikellukka ei sekään ole suuri suosikkini, mutta eipä ole kevättä ilman kellukkaa. Se ja kevätvuohenjuuri avaavat yhden penkin kesän. Kun ne kuihtuvat, valtaa upea kuunliljarivistö penkin.  Tulikellukka on vähään tyytyväinen - oikeastaan siis kelpo kukka sekin.

Maankuulu liljakukko

Tällainen on siis liljakukko, tai oikeastaan kaksi liljakukkoa. Viime vuosina niitä ei paljoa näkynyt, mutta sitä ennen kyllä. Olen aina tykännyt liljoista ja meillä olikin niitä monenvärisiä. Liljakukot saivat kuitenkin aikaan sen, että aika moni lilja sai kyytiä. Mutta onhan noita vielä...

Upea unikko

Joka kesä päätän, että nyt se lähtee...
Mutta kun se avaa kukkansa, se saa taas vuoden jatkoajan.

Ai miksi olen sitä hävittämässä?
Siksi, että se kukkii tosi lyhyen ajan ja on sitten levällään kuin jokisen eväät.

Nykyisin tällään sen paikalle kukinnan ja siemenkodannan jossain vaiheessa kesäkukkaruukun.

Unikko kasvaa juhannusruusun ja norjanangervon välissä eikä ole ikinä vaatinut sen kummempaa hoitoa.  No ehkä se ei juuri siksi kuki kovin pitkään.

Unikko on upeimmillaan auringonpaisteessa. Terälehdet suorastaan hehkuvat silloin.

Iiris, rukkako?

Ei, vaan siperiankurjenniekka, alkukesän raikas tuulahdus. Pehko keinuu vienosti tuulessa. Kukka on herkkä, väri on mieletön, siis cool.

Päivää paistattelemassa

Pidän päivänkakkaroista. Ne ovat simppeleitä, vähään tyytyväisiä ja niitä putkahtaa milloin mistäkin. Ne kukkivat pitkään eikä rankkasadekaan lannista niitä.

Loppukesästä ne on kyllä pakko pistää matalaksi, koska ovat kasvaneet niin pitkiksi, että retkahtelevat sinne tänne.

Pari ötökkää paistatteli päivää kakkaran keltuaisessa.

Kumma kukka

Tästä ei heti arvaa, mitä kuva esittää.

Pihallamme kasvaa iiiison iso raparperi. Maaperä on kai sellainen, että rapis tykkää siitä.

Komeus kasvaa puolitoistametriseksi ja sen lehdet niin isoiksi, että niillä voi peittää vaikka kriittiset paikat.

On se vaan komea. Raparperi.

Vautsi vau, miten hyvin ne sopivat yhteen!

Näissä kukissa on vienoja värejä, jotka sointuvat sikahyvin yhteen: jaloritarinkannus ja varjolilja.
Ne kumpikin ovat vanhojen pihojen kasveja. Molemmat vaativat runsaasti tilaa, jotta ne jaksaisivat kukoistaa. Tänä keväänä sitä olisi molemmille raivattava lisää.

Varjoliljaa on helppo jakaa mukuloistaan.
Näitäkin kukkia pitäisi muistaa lannoittaa säännöllisesti.

Liljan kukka

Oli aikoja, jolloin pihan joka nurkassa kökötti eri värisiä liljoja. On niitä vieläkin, kuten tämä ihanainen ruskolilja ja alempana oleva keltainen lilja.

On ne vaan niin kauniita.


Lilja tyytyy vähään - ainakin meidän pihallamme. Valosta se tykkää kuten kaikki muutkin tässä blogissa esitellyt kukat.

Liljakukosta on oma messunsa tässä blogissa.

Tuossa alhaalla oikealla on keltaisen liljan seuralaisena  amerikan-
keijunkukka. Se tekee hennon keltaisen kukan ohueen varteen. Sen pointti onkin lehtien ulkonäkö ja väri.

Kuin Suomen suvi

Kesäkukista ykkössuosikkini on ollut joitain vuosia kosmoskukka. Erityisesti valkoinen on mieleeni.

Vaikka se näyttää hennolta, se kestää rankkasateenkin. Kosmoskukat ovat kauneimmillaan, kun niitä on suht paljon.
Paljonko on paljon? Makuasia.
Kukka vaatii lannoitetta ja suht säännöllistä kastelua. Se kestää pienen kuivumisenkin.
Mikkelin hautausmaan kupeessa olevasta puutarhasta saa loistavia kosmoskukkia, mutta nopeat syövät hitaat... Ne menevät siis kuumille kiville. Isot ovat upeimpia.

Kukkien kuningatar

Voiko olla upeampaa kukkaa, kuin pioni!
No voi, mutta onhan pioni mahtavan hieno.

Muurahaiset tykkäävät pionista, saakin olla tarkkana, etteivät pääse tuhoamaan kauniita kukkia.

Pionin pahin vihollinen on rankkasade. Pitäisikö virittää  sadevarjo sen ylle?

Pioni ei tykkää siirtämisestä. Kun sen istuttaa, sen juuri saa olla lähellä maanpintaa.

Japanilaista henkeä

Lahjaksi saatu koriste-
omenapuu on kevään katseenvangitsija. Siitä tulee mieleen Japani. Se on suloinen hennonvärisine kukkineen. Syksymmällä puuta kaunistavat tummat koristeomenat.

Koristeomenapuu vaatii leikkausta, jos haluaa pitää sen siistinä.

Kullero pullero

Kultainen kullero on vanhojen pihojen peruskasveja. Se on tyylikäs, ryhdikäs kukka, joka saisi ilahduttaa olemuksellaan pitempään.

Sininen ja valkoinen

Eipä ole epäilyksen häivää, mistä tämä ihana pensas on saanut nimensä. Se todella kukkii juhannuksen aikaan.
2009 oli myyräpahalainen kalunnut piikkipensaan tyvet kymmenen sentin korkeudelta.
Juhannusruusu pantiin maan tasalle, ja nyt katsellaan, miten nopeasti ihanainen kasvaa tänä kesänä.

Kevään keltainen airut

Kevätvuohenjuuri
on kevään ensimmäisiä
kukkijoita.
Se on ihqu.Se kukkii noin kuukauden,
kun muistaa leikata kuihtuvat kukat pois.
Tykkäisin kovasti, jos se kukkisi koko kesän.
Perennat vain eivät ole sellaisia.

Ylväs kuin mikä

Tämä kukka on tietysti  tulppaani. Ylväs kuin mikä.  Se on yksi niistä kukista, jotka aloittavat puutarhan kesäkauden. Taustalla häämöttää kevätvuohenjuuri. Koivun ympärillä  leviää sininen meri: idänsinililjaa. Se ei nyt näy tässä kuvassa, mutta eiköhän sellainen järjesty tänä keväänä.
Tulppaania on muuten helppo lisätä sivusipuleistaan.